Totuuden hetki, sanooko se Uplup? Kastajaiset!

Ja niin saapui naapurin jyväjemmari pihaan ennaltasovittuna ajankohtana.

Vielä edellisiltana otettiin koneen koekäyttö vesisaavissa ja kaikki toimi moitteetta.

Tässä vaiheessa kipparia jännitti ku mummoa kaupassa kun kahvimerkkiä vaihtoi. Ei kuvia kerennyt paljoa ottaa.

Ranta josta vene laskettiin oli todella pitkälle matalaa, joten kippari ja muu juhlaväki piti hypätä valmiiksi kyytiin. Laskin koneen alas, käyntiin vasta neljännellä (vähän empi) ja pakki päälle, samalla jyväjemmari nosti kytkintä ja veti trailerin alta.

Ja niinhän se kellui! ei sanonut uplupluplup...

Kuplivaa otettiin tietysti neitsytmatkalla ja mökillä juhlalliset menot jatkuivat pitkälle aamuun!

Koeajo nro 2. havaintoja: 

Kyllä se saatana vuotaa, mutta todella oudosti.

kaksi miestä kyydissä uistelunopeudella ei kerää vettä pilssiin

plaanissa reipasta vauhtia kerää vettä pilssiin

parkissa rannassa, kerää vettä pilssiin.

Mitävit.....

Tutkitaan asiaa...

Varustaminen jatkuu, huhtikuu 2016

Homma jatkui taas huhtikuussa. Ohjelmassa oli sähköjen, kaukohallintalaitteen ja polttoaineensyötön asennus.

Tasapainotusta ajatellen päätin asettaa tankin keulalaatikkoon. Ennen laatikon asennusta työnsin keulasta lattian alle tavallisen sähköputken suojaputkeksi bensaletkulle.

Sopivan kokoista, hintaista ja laatuista bensaletkua olikin hankalempi löytää kuin luulin. Motonetit, biltemat, rautakaupat, etolat jne.. kolusin läpi tuloksetta. Helsingin eirasta löytyi googlettamalla pieni talokellarissa toimiva koneiden polttoaineensyöttöön erikoistunut liike, josta löysin tarvittavat letkut ja liittimet. Yhteensä 5m 6mm polttoaineletkua pari 6mm suoraa teräksistä yhdettä ja klemmarit, taisi olla n.40€.

Kaukkarin ja vaihdevaijereiden asennuksen jälkeen oli taas aika ottaa savut ulos.

Ekan kerran kun käänsin avaimesta oli aivan hiljaista, ei edes mittariston valot syttyneet.

Taas etsittiin vikaa pari tuntia, kävin läpi johtoja ja kaikki oli niinkuin pitääkin. Ja taas lensi meisselit lepikkoon ja hermo meni. 

Vilkasin kelloa ja totesin että kyllä nyt on tauko paikallaan kun 8 tuntia hommia painettu. Kahvit ja metukkaleipä kirkasti ajatukset, "mahtaiskohan koneessa olla jossain pääsulake"? äkkiä kahvit huiviin ja niinhän sieltä löytyi palanut pääsulake, tunsimpa taas itseni fiksuksi. Ei muutakun naapurin jyväjemmarille puhelua ja sieltähän löytyi sopiva putkisulake.

Kone lähti eloon ja koitin starttaa, ja niinhän se starttasi mutta ei edes luvannut käyntiin. Ja niin etsittiin loppuilta  ja jopa seuraava päivä vikaa, tälläkertaa kipinä ja polttoainepuolelta ja kaikki näytti taas oleman ok. Starttispyytä kun suihkas imusarjaan niin johan lupas, mut siinä se sitte olikin.

En vaan tajunnut, oli sunnuntai ja aika kotiinlähdön.

Koko matkan mietin että mikä helvetti siinä voi olla. Nelostiellä poikkesin tuuliharjaan tankkaamaan. Tankilla oli joku heppu tankkaamassa trailerin päällä ollutta Busteriaan jonka perseessä oli 40heppanen suunnilleen saman ikäinen yammu.

Sitten mulla välähti!

Menin kysymään hepulta että miten päin hänellä on kaasu ja vaihdevaijeri koneessa, ei tiennyt sanoa, oli kaverin vene. Pyysin häntä nostamaan käsikaasua ja samaan aikaan tunnustelin vaijeria koneen päästä. Vika selvisi! Ilmeisesti ne vaijerit voi laittaa väärin päin.

Note to self: pidä lakisääteisiä tarpeeksi usein kun jotain ronaat. Työn tiimellyksessä tulee todella tyhmäksi.

 Vanhasta tankki/akkulaatikosta tuli sopiva "konehuone" sulakerasialle, akulle ja pilssipumpulle.

Eräs metalliseppä taitteli piirustusten mukaan alumiinisesta "riisipellistä" näppärän laatikon.

Kesä teki tuloaan ja niin myös paattia piti saada valmiiksi, taas pitkäksi viikonlopuksi mökille ja pulkan kimppuun.

Ensitöikseni laitoin vaihde/kaasuvaijerit oikein päin koneen päässä. Siellähän oli vivustoissa oikeen nuolet jotka pitäisi järjen mukaan kohdata ja säätämällä ne saikin kohdilleen.

Noniin, taas vedet sisään ja konetta tulille.

Kolmannella yrittämällä se alkoi laulaa ilosanomaa ja kävi oikein nätisti, tosin tyhjäkäynti oli koneen lämpiämisen jälkeenkin aika korkealla.

Hetken vivustoa tuijottaneena löysin ruuvien ja vipujen seasta yhden ruuvin jota ei ollut toista samanlaista. Sitä sitten kokeilemaan ja sehän toimi, kierrokset sain laskemaan sopivalle tasolle.

Nyt kone kävi nätisti ja kipparin hymy oli korvissa.

Näiden aikaa ja hermoja kuluttavien vastoinkäymisien jälkeen pääsin vihdoin ohjaamon kimppuun.

Penkkien jalat teetätin luottometallisepällä. 50mm rosteriputkeen hitsattu 4mm paksut 150x150 lätkät. Kiillotettu rälläkällä rst-kiillotuslaikalla. Penkit taisi olla Vetuksen vanhempaa mallistoa, Marineasta n.70€/kpl

Penkkien paikathan määräyti aika paljon ohjauskaapelin pituuden ja pulpetin sijainnin mukaan. Ihan mittailematta penkkien jalat sattui sopivasti välipohjan laipion kohdalle turkkilevyjen saumaan. Sain tukevan pohjan ja hyvin ruuvattua isoilla rst-ruuveilla jalat tukevasti kiinni. Ehdin jo pelkäämään että joudun laittamaan pelkkään turkkilevyyn kiinni ja siinähän penkki ei olisi pysynyt, olisi ollut tehtävä jonkinlainen ruuvauspohja.

 Kaukohallintalaitetta piti ottaa hieman taaksepäin kun huomasin ettei kaasu mene pohjaan asti kun kahva ottaa pulpettiin kiinni.

Vanha visiiri oli niin kusen polttama että teetätin uuden plexin. Taisi maksaa 12€ mittoihin leikattuna.

Visiirin kehikko on alkuperäinen, kiillotin sen metalpolishilla ja puuvillalaikalla.

 Mittarit osui jämäkästi 83mm rasiaporalla tehtyihin reikiin.

Olin joskus raksatyömaalta kerännyt palasen 1mm EPDM-kumimattoa, ajatuksella, jos joskus tarttis. Ja niinhän niitä tartti, siitä tuli pulpetin vaakapinnoille hyvä liukuestematto, pysyy puhelin ja norttiaski paikoillaan

Uusi ohjausrumpu oli hieman vanhaa isompi ja ratin paikkaa oli siirrettävä vasemmalle. Noin se on myös symmetrisempi. Kojetaluksi leikkelin riisipellin johon sijotin pilssipumpun ja valojen kytkimet. 

Talven mittaan ämpyilin plotterien, kaikujen ja yhdistelmälaitteiden kanssa. 

Omat vaatimukset oli että syvyyskäyrät näkyy edes auttavasti ja kaiku kertoo sitten tarkemman tiedon. Olisi kiva nähdä myös mitä rakennuksia tai teitä rannoilla on. Ja marjastus/sienestyshommiin metsäkartat olis bonusta. No eihän sellasta plotteria mihinkää mettään kanneta.

Kunnes sain selville Loisto Mobiili -aplikaation.

Aivan mahtava ohjelma! Näyttää juuri kaiken edellämainitun ja vielä enemmänkin!

Sijainnin ja nopeuden todella tarkasti, toimintoja on enemmän kuin tarpeeksi, meikäläiselle siis täydellinen plotteri!

Plotterille tuli hintaa seuraavasti:

- iPad mini 2 käytettynä 150€

- Loisto Mobiili app, 39€ (kaikki kartat ilmaisia)

- Lifeproof iPad kotelo, kaiken sään kestävä 90€

- R.A.M-mount muunneltava teline 80€

Eli noin. 360€

Pädiä toki käytän päivittäin muutenkin, niin sen voi laskea pois.

Kaiku: Lowrance elite 3X, n.160€

Periaatteessa kaiku ja navigointilaitteistoon meni n.350€

Lisäksi ostin pienen bluetooth styrkkarin, niin voi kauniina kesäiltana kuhaa uistellessa kuunnella Yle Areenasta kansanradiota. Tai kattella hauskoja kotivideoita juutubesta.

Ei tullut mieleenkään hankkia mitään 160euron muistikorttia ja satojen eurojen plotteria. jossa näkyy vain lätäkkö, väylät ja käyrät.

Lattianrajaan liimasin, (taas työmaalta löydetty) porraskäytävien jalkalistaksi tarkoitettu muovilista.

Estää hyvin paskan ja roskan joutumisen pilssiin.

Työmaalle tuli jotain talotekniikkalaitteita isoissa puulaatikoissa jotka oli suljettu tuommosilla perhoslukoilla. Laatikot oli menossa roskiin niin minähän ruuvasin perhoslukot irti.

Armaflex-putkieristeestä tuli hyvä pehmuste moottorikaivon reunaan.

Vielä valot ja sähköt pulpettiin sekä pientä viilailua.

Sitten alkoikin olla suht valmista!

Merkkiuskollisuutta. Siirtokuvatarrat omalla tekstillä ja venerekisterinumero siirtotarrana, netistä tilattuna n.55€

Vanha nimi oli Ulpu III. Uudistuksen aikana appiukko osasi kertoa legendaa että vene taitaa hieman vuotaa, monta kertaa yritetty korjata, jostain vaan pilssiin vettä tulee. Vesipainekokeet väitti toista. Siitä tulikin projektinimi Uplup = niin se sanoo ku lasketaan vesille :D

Varustamista, kevät 2016

Keväällä kun kelit alkoi lämpenemään niin kehtasi taas mökille.

Ensitöikseen kone roudattiin pakettiautolla talvisäilytyksestä mestoille. Pakettiauton perässä kyljellään se kulki hienosti.
Kaksissa miehin+appiukko nostettiin motti perälaudalle. Ajateltiin että nostetaan se valmiiksi jo samana saapumisiltana että öljyt saa valua paikallensa yön yli, jos savut meinataan ulos ottaa seuraavana päivänä.

Aika hyvin se istahti paikalleen. Vesivanerisuikaleet perälaudan päälle ja rikikorkeus oli sopiva.

Neljällä isolla pultilla perälautaan kiinni.

Samalla raivolla äherrettiin ohjauskaapeli paikalleen. Virhe tuli tehtyä siltä osin, että porasin läpimenoreijän ajattelematta ja silmämääräisesti hieman väärään kohtaan ja reikää jouduttiin suurentamaan jotta saatiin kaapeli menemään suoraan ja paikalleen. Lisäksi kun tuo kaapeli on niin jäykkää tavaraa ettei se ihan jokapaikkaan taivu, aiheutti työtä ja pään raapimista. Sukitusputkesta oli suuri apu.

Motti kuitenkin saatiin paikalleen. Vesiletkulla vedet sisään ja savut ulos. Nätisti lähti käyntiin, olikohan kolmannella ja kävi kohtuullisen hyvin. Tyhjäkäynti kuulosti oleman aika korkealla joten lopetin testikäytön. Päätin keskittyä ohjaamoon.

 Vanhan pulpetin päätin ottaa käyttöön. Hioin ja pohjamaalasin, sekä pintaan vedin mattamustan ja mattalakan. Ihan kilikalipulloilla. Hyvältähän se näytti, mutta paskat, pulpetti on jotain ihme muovisekotetta ja nyt säiden armoilla maali lähtenyt rapisemaan irti. Pitää remontoida uudestaan tai tehdä jossain vaiheessa uusi pulpetti.  

Ohjauskaapelin otin metrin pidempänä kuin alkuperäinen, ajattelin että saan ohjaamoa ja painopistettä edemmäs. Ja aika passelisti se kävikin.

Penkit ei taida olla näissä kuvissa kuin hahmollaan ja pulpetti ehkä yhdellä ruuvilla kiinni.

Mutta näin mallailemalla näkee himan kokonaisuutta ja on hyvä suunnitella seuraavaa liikettä.

Rakennuskausi oli siis alkanut ja tavoitteet kevään suhteen korkealla. Nyt kun yksi merkkipaalu oli saavutettu, eli kone paikallaan, asetettiin tavoitteeksi: vene vesille ennen juhannusta.

Takakontillinen varusteita ja voimanpesä, Joulukuu 2015

Syksyllä oli hyvin aikaa tehdä hankintalistaa veneen varustelusta. Lukemattomien netissä surffattujen tuntien tuloksena, kiertelin ympäri pääkaupunkiseutua haalimassa erinäistä kilkettä skoodan peräkonttiin.

Olin tehnyt tarkan suunnitelman ja hankintalistan. Osa läjästä oli tilaustuotteita, kuten visiiri, ohjauskaapeli ja ohjausrumpu, sekä penkit, nämä olin toki varannut etukäteen.
Tarkan suunnitelman ansiosta sain hankittua lähes kaiken pilssipumpusta, kaikkiin sähköihin, sammuttimesta, reunan törmäyskumilistaan ja kaikkiin tarvittaviin köysiin.
Hintaa kasalle tuli noin karkeesti tuhat euroa.

Voimanpesäksi valikoitui suunnitelmien mukanen, nettiveneestä bongattu F50AETL 4-tahti Yamaha vm.1998. Erittäin hyväkuntoinen, huollettu ja vähän ajettu (310tuntia)

Hinnaksi saatiin sovittua 2600€ sisältäen talvisäilytyksen -16 kevääseen ja kaikki tarvittavat lisälaitteet jne.

Kunhan nyt kelit lämpiäisi, niin pääsisi asentamaan. Tavoitteena ihan viimeistään jussina laskea vesille.

Kylkien kiillotus ja pohjan maalaus. Heinäkuu 2015

Olihan se alettava kiillottamaan niitä kylkiä. Pari kertaa mietin että oonko tullut hulluksi ja appiukkokin oli jo hoitoon ohjaamassa, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.

Eli motonetin kiillotussarjalla ja sähköporakoneella mentiin.
Jos joku toinen hullu meinaa samaa hommaa niin tässä pari vinkkiä:
- Käytä ehdottomasti suojavaatteita, kuulosuojaimia, hengityssuojainta ja suojalaseja. Hionnassa irtoaa todella hienojakoista alumiinin ja vahan sekaista mustaa pölypaskaa, joka tarttuu kuin tauti ihoon, kulmakarvoihin, partaan, viiksiin, silmäripsiin jne. Saunominen, perusteellinen pesu erittäin suositeltavaa.
- Suosittelen tekemään homman ulkosalla. Joskus prätkää kiillottaessa autotallissa, paskoin kaiken ympärillä olevan tuolla hiontapölyllä
- Lämmin aurinkoinen ilma ja että metalli on suht lämmin, helpottaa kiillottumista
- Anna porakoneen jäähtyä välillä, hionnassa poraan tulee sivuttaisvoimia, niin pääakselin laakeri lämpiää ja helposti sulattaa muovisen rungon, jolloin pora on entinen.
-Pyyhi pinta huolellisesti tärpätillä aina kun vaihdat alkukiillotusvahasta loppukiillotusvahaan ja kun loppukkiillotus on tehty. Silloin lähtee vahajäljet ja näet lopullisen pinnan ja mahdollisesti korjattavat kohdat.
- Älä koskaan sekoita vahoja ja laikkoja keskenään. alkukiillotusvahalle oma laikka ja loppuvahalle oma laikka. Tämän vuoksi hyvä olla kaksi karaa.
- Etene pieni alue kerrallaan esim. n.15cm siivuina, näin kiillotettavan alueen metallin pinta ei pääse jäähtymään alku- ja loppukiillotuksien välissä ja loppukiillotus on tehokkaampaa.
- Tehokkain kiillotustekniikka selviää kokeilemalla.
- Hiki lentää ja vituttaa, mutta jälki palkitsee.
- Katso peiliin ennen ihmisten ilmoille lähtöä, pärstäsi on aivan musta.

Lähtötilanne

Pientä testiä

Kahden tunnin hieromisen jälkeen

Toinen kylki pääosin valmis

Ei paha ollenkaan

Täyden työpäivän tunnit siihen meni per puoli, kaksi päivää, taukoineen.

Maalaushommia.

Vanhan suojapeitteen kiinnitysklipsit olivat suurin osa käyttökelvottomia ja koko peite löytyi hapertuneena ladon yläsiltä, joten porailin klipsit irti. Klipsien kohtiin jäi ilkeät koloset ja reijät, jotka hioin ja putsasin. Reijät ja kolot paikkasin kemiallisella metallilla.

Pohjatöinä en tehnyt muuta kuin että järjestelmällisesti rälläkällä ja karhunkielilaikalla hioin paskat ja epätasaisuudet ja naarmut, sekä pienen tartuntapinnan maalille.

Pari halkeamaa löytyi keulasta, tuskin mitään vakavaa

Pohjassa oli vanha myrkkymaali joka oli järkyttävässä kuosissa

Pohjan myrkkymaalin lohkeamat raaputtelin peltilastalla irti ja hioin karkealla karhunkielellä kauttaaltaan. Piti tarkasti katsoa ettei jäänyt vanhaan maaliin ns. taskuja.

Viimeisenä ennen maalausta lähes pesin maalattavat pinnat tärpätillä hiontapölystä ja tein suojateippaukset.

Tulos oli kutakuinkin tässä.

 Turkkilevyt tilasin eräältä metallipajalta mittoihin valmiiksi leikattuna

Maalina käytin Tikkurila Temacoat RM40 -kaksikomponenttista epoksimaalia.

http://www.tikkurila.fi/ammattilaiset/tuotteet/tuotteet_teolliseen_pinnoitukseen/temacoat_rm_40.15424.shtml

Katsoin värikartoista mielekkään värin ja silmään pisti ultramariinin sininen.

Kysyin eräältä maalausurakoitsijalta että saisiko hän mulle tälläistä pöntön, seuraavana päivänä heppu toi 3 litran pänikän mun työpöydälle.

Laskeskelin menekkitaulukon perusteella, että se on siinä ja siinä riittääkö tuo 3 litraa, mutta kokeillaan.

Aloitin maalaamisen pohjasta. Sekoitin noin litran verran maalia, ajattelin että katotaan mihin se riittää ja näkee vähän menekkiä.

Maalasin ensin harvan kerroksen veneen poikittaissuuntaisesti telaamalla. Litra riittikin aika pitkälle, sain samalla myös maalattua laitojen päältä ja sisäpuolelle ohuen tartuntapinnan.

Tein toisen litran annoksen. Telasin veneen pituuttaissuunnassa melkein valmiin pinnan ensin pohjaan ja sitten muihin osiin.

Sitten viimeisellä litralla tein viimeistelykierroksen.

Kelit oli optimaaliset, puolipilvinen, tyyni, n.+20 lämmintä

Hyvä että luin maalin työohjeen tarkkaan, siinä saa ihan tosissaan maalata kun se 2-komponenttimaali alkaa jäykistymään. Syke nousee jo kun näkee tumman pilven taivaalla tulevan kohti. On monta asiaa joka voi mennä perseelleen jos ei mieti tarkkaan valmiiksi mitä on tekemässä.

Noh, kaikki kuitenkin meni putkeen ja maalia jäi noin kaksi desiä, niukille meni.

Aikalailla tähän tilanteeseen 2015 kesän hommat jäi.

Tässä vaiheessa appiukko äimisteli huuli pyöreänä paattia, ja tokasi että hän kyllä kustantaa kaikki tämän projektin kulut. Ukon fiiliksessä oli havaittavissa pientä veneilykuumetta, taas vuosien tauon jälkeen. Ei alunperin uskonu että näin tosissaan olin ton homman kanssa.

Nyt kun maksajakin löytyi, niin eiku varusteita ja moottoria etsimään :) :)