Ensitöikseen kone roudattiin pakettiautolla talvisäilytyksestä mestoille. Pakettiauton perässä kyljellään se kulki hienosti.
Kaksissa miehin+appiukko nostettiin motti perälaudalle. Ajateltiin että nostetaan se valmiiksi jo samana saapumisiltana että öljyt saa valua paikallensa yön yli, jos savut meinataan ulos ottaa seuraavana päivänä.
Aika hyvin se istahti paikalleen. Vesivanerisuikaleet perälaudan päälle ja rikikorkeus oli sopiva.
Neljällä isolla pultilla perälautaan kiinni.
Samalla raivolla äherrettiin ohjauskaapeli paikalleen. Virhe tuli tehtyä siltä osin, että porasin läpimenoreijän ajattelematta ja silmämääräisesti hieman väärään kohtaan ja reikää jouduttiin suurentamaan jotta saatiin kaapeli menemään suoraan ja paikalleen. Lisäksi kun tuo kaapeli on niin jäykkää tavaraa ettei se ihan jokapaikkaan taivu, aiheutti työtä ja pään raapimista. Sukitusputkesta oli suuri apu.
Motti kuitenkin saatiin paikalleen. Vesiletkulla vedet sisään ja savut ulos. Nätisti lähti käyntiin, olikohan kolmannella ja kävi kohtuullisen hyvin. Tyhjäkäynti kuulosti oleman aika korkealla joten lopetin testikäytön. Päätin keskittyä ohjaamoon.
Vanhan pulpetin päätin ottaa käyttöön. Hioin ja pohjamaalasin, sekä pintaan vedin mattamustan ja mattalakan. Ihan kilikalipulloilla. Hyvältähän se näytti, mutta paskat, pulpetti on jotain ihme muovisekotetta ja nyt säiden armoilla maali lähtenyt rapisemaan irti. Pitää remontoida uudestaan tai tehdä jossain vaiheessa uusi pulpetti.
Ohjauskaapelin otin metrin pidempänä kuin alkuperäinen, ajattelin että saan ohjaamoa ja painopistettä edemmäs. Ja aika passelisti se kävikin.
Penkit ei taida olla näissä kuvissa kuin hahmollaan ja pulpetti ehkä yhdellä ruuvilla kiinni.
Mutta näin mallailemalla näkee himan kokonaisuutta ja on hyvä suunnitella seuraavaa liikettä.
Rakennuskausi oli siis alkanut ja tavoitteet kevään suhteen korkealla. Nyt kun yksi merkkipaalu oli saavutettu, eli kone paikallaan, asetettiin tavoitteeksi: vene vesille ennen juhannusta.