Homma jatkui taas huhtikuussa. Ohjelmassa oli sähköjen, kaukohallintalaitteen ja polttoaineensyötön asennus.
Tasapainotusta ajatellen päätin asettaa tankin keulalaatikkoon. Ennen laatikon asennusta työnsin keulasta lattian alle tavallisen sähköputken suojaputkeksi bensaletkulle.
Sopivan kokoista, hintaista ja laatuista bensaletkua olikin hankalempi löytää kuin luulin. Motonetit, biltemat, rautakaupat, etolat jne.. kolusin läpi tuloksetta. Helsingin eirasta löytyi googlettamalla pieni talokellarissa toimiva koneiden polttoaineensyöttöön erikoistunut liike, josta löysin tarvittavat letkut ja liittimet. Yhteensä 5m 6mm polttoaineletkua pari 6mm suoraa teräksistä yhdettä ja klemmarit, taisi olla n.40€.
Kaukkarin ja vaihdevaijereiden asennuksen jälkeen oli taas aika ottaa savut ulos.
Ekan kerran kun käänsin avaimesta oli aivan hiljaista, ei edes mittariston valot syttyneet.
Taas etsittiin vikaa pari tuntia, kävin läpi johtoja ja kaikki oli niinkuin pitääkin. Ja taas lensi meisselit lepikkoon ja hermo meni.
Vilkasin kelloa ja totesin että kyllä nyt on tauko paikallaan kun 8 tuntia hommia painettu. Kahvit ja metukkaleipä kirkasti ajatukset, "mahtaiskohan koneessa olla jossain pääsulake"? äkkiä kahvit huiviin ja niinhän sieltä löytyi palanut pääsulake, tunsimpa taas itseni fiksuksi. Ei muutakun naapurin jyväjemmarille puhelua ja sieltähän löytyi sopiva putkisulake.
Kone lähti eloon ja koitin starttaa, ja niinhän se starttasi mutta ei edes luvannut käyntiin. Ja niin etsittiin loppuilta ja jopa seuraava päivä vikaa, tälläkertaa kipinä ja polttoainepuolelta ja kaikki näytti taas oleman ok. Starttispyytä kun suihkas imusarjaan niin johan lupas, mut siinä se sitte olikin.
En vaan tajunnut, oli sunnuntai ja aika kotiinlähdön.
Koko matkan mietin että mikä helvetti siinä voi olla. Nelostiellä poikkesin tuuliharjaan tankkaamaan. Tankilla oli joku heppu tankkaamassa trailerin päällä ollutta Busteriaan jonka perseessä oli 40heppanen suunnilleen saman ikäinen yammu.
Sitten mulla välähti!
Menin kysymään hepulta että miten päin hänellä on kaasu ja vaihdevaijeri koneessa, ei tiennyt sanoa, oli kaverin vene. Pyysin häntä nostamaan käsikaasua ja samaan aikaan tunnustelin vaijeria koneen päästä. Vika selvisi! Ilmeisesti ne vaijerit voi laittaa väärin päin.
Note to self: pidä lakisääteisiä tarpeeksi usein kun jotain ronaat. Työn tiimellyksessä tulee todella tyhmäksi.
Vanhasta tankki/akkulaatikosta tuli sopiva "konehuone" sulakerasialle, akulle ja pilssipumpulle.
Eräs metalliseppä taitteli piirustusten mukaan alumiinisesta "riisipellistä" näppärän laatikon.
Kesä teki tuloaan ja niin myös paattia piti saada valmiiksi, taas pitkäksi viikonlopuksi mökille ja pulkan kimppuun.
Ensitöikseni laitoin vaihde/kaasuvaijerit oikein päin koneen päässä. Siellähän oli vivustoissa oikeen nuolet jotka pitäisi järjen mukaan kohdata ja säätämällä ne saikin kohdilleen.
Noniin, taas vedet sisään ja konetta tulille.
Kolmannella yrittämällä se alkoi laulaa ilosanomaa ja kävi oikein nätisti, tosin tyhjäkäynti oli koneen lämpiämisen jälkeenkin aika korkealla.
Hetken vivustoa tuijottaneena löysin ruuvien ja vipujen seasta yhden ruuvin jota ei ollut toista samanlaista. Sitä sitten kokeilemaan ja sehän toimi, kierrokset sain laskemaan sopivalle tasolle.
Nyt kone kävi nätisti ja kipparin hymy oli korvissa.
Näiden aikaa ja hermoja kuluttavien vastoinkäymisien jälkeen pääsin vihdoin ohjaamon kimppuun.
Penkkien jalat teetätin luottometallisepällä. 50mm rosteriputkeen hitsattu 4mm paksut 150x150 lätkät. Kiillotettu rälläkällä rst-kiillotuslaikalla. Penkit taisi olla Vetuksen vanhempaa mallistoa, Marineasta n.70€/kpl
Penkkien paikathan määräyti aika paljon ohjauskaapelin pituuden ja pulpetin sijainnin mukaan. Ihan mittailematta penkkien jalat sattui sopivasti välipohjan laipion kohdalle turkkilevyjen saumaan. Sain tukevan pohjan ja hyvin ruuvattua isoilla rst-ruuveilla jalat tukevasti kiinni. Ehdin jo pelkäämään että joudun laittamaan pelkkään turkkilevyyn kiinni ja siinähän penkki ei olisi pysynyt, olisi ollut tehtävä jonkinlainen ruuvauspohja.
Kaukohallintalaitetta piti ottaa hieman taaksepäin kun huomasin ettei kaasu mene pohjaan asti kun kahva ottaa pulpettiin kiinni.
Vanha visiiri oli niin kusen polttama että teetätin uuden plexin. Taisi maksaa 12€ mittoihin leikattuna.
Visiirin kehikko on alkuperäinen, kiillotin sen metalpolishilla ja puuvillalaikalla.
Mittarit osui jämäkästi 83mm rasiaporalla tehtyihin reikiin.
Olin joskus raksatyömaalta kerännyt palasen 1mm EPDM-kumimattoa, ajatuksella, jos joskus tarttis. Ja niinhän niitä tartti, siitä tuli pulpetin vaakapinnoille hyvä liukuestematto, pysyy puhelin ja norttiaski paikoillaan
Uusi ohjausrumpu oli hieman vanhaa isompi ja ratin paikkaa oli siirrettävä vasemmalle. Noin se on myös symmetrisempi. Kojetaluksi leikkelin riisipellin johon sijotin pilssipumpun ja valojen kytkimet.
Talven mittaan ämpyilin plotterien, kaikujen ja yhdistelmälaitteiden kanssa.
Omat vaatimukset oli että syvyyskäyrät näkyy edes auttavasti ja kaiku kertoo sitten tarkemman tiedon. Olisi kiva nähdä myös mitä rakennuksia tai teitä rannoilla on. Ja marjastus/sienestyshommiin metsäkartat olis bonusta. No eihän sellasta plotteria mihinkää mettään kanneta.
Kunnes sain selville Loisto Mobiili -aplikaation.
Aivan mahtava ohjelma! Näyttää juuri kaiken edellämainitun ja vielä enemmänkin!
Sijainnin ja nopeuden todella tarkasti, toimintoja on enemmän kuin tarpeeksi, meikäläiselle siis täydellinen plotteri!
Plotterille tuli hintaa seuraavasti:
- iPad mini 2 käytettynä 150€
- Loisto Mobiili app, 39€ (kaikki kartat ilmaisia)
- Lifeproof iPad kotelo, kaiken sään kestävä 90€
- R.A.M-mount muunneltava teline 80€
Eli noin. 360€
Pädiä toki käytän päivittäin muutenkin, niin sen voi laskea pois.
Kaiku: Lowrance elite 3X, n.160€
Periaatteessa kaiku ja navigointilaitteistoon meni n.350€
Lisäksi ostin pienen bluetooth styrkkarin, niin voi kauniina kesäiltana kuhaa uistellessa kuunnella Yle Areenasta kansanradiota. Tai kattella hauskoja kotivideoita juutubesta.
Ei tullut mieleenkään hankkia mitään 160euron muistikorttia ja satojen eurojen plotteria. jossa näkyy vain lätäkkö, väylät ja käyrät.
Lattianrajaan liimasin, (taas työmaalta löydetty) porraskäytävien jalkalistaksi tarkoitettu muovilista.
Estää hyvin paskan ja roskan joutumisen pilssiin.
Työmaalle tuli jotain talotekniikkalaitteita isoissa puulaatikoissa jotka oli suljettu tuommosilla perhoslukoilla. Laatikot oli menossa roskiin niin minähän ruuvasin perhoslukot irti.
Armaflex-putkieristeestä tuli hyvä pehmuste moottorikaivon reunaan.
Vielä valot ja sähköt pulpettiin sekä pientä viilailua.
Sitten alkoikin olla suht valmista!
Merkkiuskollisuutta. Siirtokuvatarrat omalla tekstillä ja venerekisterinumero siirtotarrana, netistä tilattuna n.55€
Vanha nimi oli Ulpu III. Uudistuksen aikana appiukko osasi kertoa legendaa että vene taitaa hieman vuotaa, monta kertaa yritetty korjata, jostain vaan pilssiin vettä tulee. Vesipainekokeet väitti toista. Siitä tulikin projektinimi Uplup = niin se sanoo ku lasketaan vesille :D
