Eli motonetin kiillotussarjalla ja sähköporakoneella mentiin.
Jos joku toinen hullu meinaa samaa hommaa niin tässä pari vinkkiä:
- Käytä ehdottomasti suojavaatteita, kuulosuojaimia, hengityssuojainta ja suojalaseja. Hionnassa irtoaa todella hienojakoista alumiinin ja vahan sekaista mustaa pölypaskaa, joka tarttuu kuin tauti ihoon, kulmakarvoihin, partaan, viiksiin, silmäripsiin jne. Saunominen, perusteellinen pesu erittäin suositeltavaa.
- Suosittelen tekemään homman ulkosalla. Joskus prätkää kiillottaessa autotallissa, paskoin kaiken ympärillä olevan tuolla hiontapölyllä
- Lämmin aurinkoinen ilma ja että metalli on suht lämmin, helpottaa kiillottumista
- Anna porakoneen jäähtyä välillä, hionnassa poraan tulee sivuttaisvoimia, niin pääakselin laakeri lämpiää ja helposti sulattaa muovisen rungon, jolloin pora on entinen.
-Pyyhi pinta huolellisesti tärpätillä aina kun vaihdat alkukiillotusvahasta loppukiillotusvahaan ja kun loppukkiillotus on tehty. Silloin lähtee vahajäljet ja näet lopullisen pinnan ja mahdollisesti korjattavat kohdat.
- Älä koskaan sekoita vahoja ja laikkoja keskenään. alkukiillotusvahalle oma laikka ja loppuvahalle oma laikka. Tämän vuoksi hyvä olla kaksi karaa.
- Etene pieni alue kerrallaan esim. n.15cm siivuina, näin kiillotettavan alueen metallin pinta ei pääse jäähtymään alku- ja loppukiillotuksien välissä ja loppukiillotus on tehokkaampaa.
- Tehokkain kiillotustekniikka selviää kokeilemalla.
- Hiki lentää ja vituttaa, mutta jälki palkitsee.
- Katso peiliin ennen ihmisten ilmoille lähtöä, pärstäsi on aivan musta.
Lähtötilanne
Pientä testiä
Kahden tunnin hieromisen jälkeen
Toinen kylki pääosin valmis
Ei paha ollenkaan
Täyden työpäivän tunnit siihen meni per puoli, kaksi päivää, taukoineen.
Maalaushommia.
Vanhan suojapeitteen kiinnitysklipsit olivat suurin osa käyttökelvottomia ja koko peite löytyi hapertuneena ladon yläsiltä, joten porailin klipsit irti. Klipsien kohtiin jäi ilkeät koloset ja reijät, jotka hioin ja putsasin. Reijät ja kolot paikkasin kemiallisella metallilla.
Pohjatöinä en tehnyt muuta kuin että järjestelmällisesti rälläkällä ja karhunkielilaikalla hioin paskat ja epätasaisuudet ja naarmut, sekä pienen tartuntapinnan maalille.
Pari halkeamaa löytyi keulasta, tuskin mitään vakavaa
Pohjassa oli vanha myrkkymaali joka oli järkyttävässä kuosissa
Pohjan myrkkymaalin lohkeamat raaputtelin peltilastalla irti ja hioin karkealla karhunkielellä kauttaaltaan. Piti tarkasti katsoa ettei jäänyt vanhaan maaliin ns. taskuja.
Viimeisenä ennen maalausta lähes pesin maalattavat pinnat tärpätillä hiontapölystä ja tein suojateippaukset.
Tulos oli kutakuinkin tässä.
Turkkilevyt tilasin eräältä metallipajalta mittoihin valmiiksi leikattuna
Maalina käytin Tikkurila Temacoat RM40 -kaksikomponenttista epoksimaalia.
http://www.tikkurila.fi/ammattilaiset/tuotteet/tuotteet_teolliseen_pinnoitukseen/temacoat_rm_40.15424.shtml
Katsoin värikartoista mielekkään värin ja silmään pisti ultramariinin sininen.
Kysyin eräältä maalausurakoitsijalta että saisiko hän mulle tälläistä pöntön, seuraavana päivänä heppu toi 3 litran pänikän mun työpöydälle.
Laskeskelin menekkitaulukon perusteella, että se on siinä ja siinä riittääkö tuo 3 litraa, mutta kokeillaan.
Aloitin maalaamisen pohjasta. Sekoitin noin litran verran maalia, ajattelin että katotaan mihin se riittää ja näkee vähän menekkiä.
Maalasin ensin harvan kerroksen veneen poikittaissuuntaisesti telaamalla. Litra riittikin aika pitkälle, sain samalla myös maalattua laitojen päältä ja sisäpuolelle ohuen tartuntapinnan.
Tein toisen litran annoksen. Telasin veneen pituuttaissuunnassa melkein valmiin pinnan ensin pohjaan ja sitten muihin osiin.
Sitten viimeisellä litralla tein viimeistelykierroksen.
Kelit oli optimaaliset, puolipilvinen, tyyni, n.+20 lämmintä
Hyvä että luin maalin työohjeen tarkkaan, siinä saa ihan tosissaan maalata kun se 2-komponenttimaali alkaa jäykistymään. Syke nousee jo kun näkee tumman pilven taivaalla tulevan kohti. On monta asiaa joka voi mennä perseelleen jos ei mieti tarkkaan valmiiksi mitä on tekemässä.
Noh, kaikki kuitenkin meni putkeen ja maalia jäi noin kaksi desiä, niukille meni.
Aikalailla tähän tilanteeseen 2015 kesän hommat jäi.
Tässä vaiheessa appiukko äimisteli huuli pyöreänä paattia, ja tokasi että hän kyllä kustantaa kaikki tämän projektin kulut. Ukon fiiliksessä oli havaittavissa pientä veneilykuumetta, taas vuosien tauon jälkeen. Ei alunperin uskonu että näin tosissaan olin ton homman kanssa.
Nyt kun maksajakin löytyi, niin eiku varusteita ja moottoria etsimään :) :)