Takakontillinen varusteita ja voimanpesä, Joulukuu 2015

Syksyllä oli hyvin aikaa tehdä hankintalistaa veneen varustelusta. Lukemattomien netissä surffattujen tuntien tuloksena, kiertelin ympäri pääkaupunkiseutua haalimassa erinäistä kilkettä skoodan peräkonttiin.

Olin tehnyt tarkan suunnitelman ja hankintalistan. Osa läjästä oli tilaustuotteita, kuten visiiri, ohjauskaapeli ja ohjausrumpu, sekä penkit, nämä olin toki varannut etukäteen.
Tarkan suunnitelman ansiosta sain hankittua lähes kaiken pilssipumpusta, kaikkiin sähköihin, sammuttimesta, reunan törmäyskumilistaan ja kaikkiin tarvittaviin köysiin.
Hintaa kasalle tuli noin karkeesti tuhat euroa.

Voimanpesäksi valikoitui suunnitelmien mukanen, nettiveneestä bongattu F50AETL 4-tahti Yamaha vm.1998. Erittäin hyväkuntoinen, huollettu ja vähän ajettu (310tuntia)

Hinnaksi saatiin sovittua 2600€ sisältäen talvisäilytyksen -16 kevääseen ja kaikki tarvittavat lisälaitteet jne.

Kunhan nyt kelit lämpiäisi, niin pääsisi asentamaan. Tavoitteena ihan viimeistään jussina laskea vesille.

Kylkien kiillotus ja pohjan maalaus. Heinäkuu 2015

Olihan se alettava kiillottamaan niitä kylkiä. Pari kertaa mietin että oonko tullut hulluksi ja appiukkokin oli jo hoitoon ohjaamassa, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.

Eli motonetin kiillotussarjalla ja sähköporakoneella mentiin.
Jos joku toinen hullu meinaa samaa hommaa niin tässä pari vinkkiä:
- Käytä ehdottomasti suojavaatteita, kuulosuojaimia, hengityssuojainta ja suojalaseja. Hionnassa irtoaa todella hienojakoista alumiinin ja vahan sekaista mustaa pölypaskaa, joka tarttuu kuin tauti ihoon, kulmakarvoihin, partaan, viiksiin, silmäripsiin jne. Saunominen, perusteellinen pesu erittäin suositeltavaa.
- Suosittelen tekemään homman ulkosalla. Joskus prätkää kiillottaessa autotallissa, paskoin kaiken ympärillä olevan tuolla hiontapölyllä
- Lämmin aurinkoinen ilma ja että metalli on suht lämmin, helpottaa kiillottumista
- Anna porakoneen jäähtyä välillä, hionnassa poraan tulee sivuttaisvoimia, niin pääakselin laakeri lämpiää ja helposti sulattaa muovisen rungon, jolloin pora on entinen.
-Pyyhi pinta huolellisesti tärpätillä aina kun vaihdat alkukiillotusvahasta loppukiillotusvahaan ja kun loppukkiillotus on tehty. Silloin lähtee vahajäljet ja näet lopullisen pinnan ja mahdollisesti korjattavat kohdat.
- Älä koskaan sekoita vahoja ja laikkoja keskenään. alkukiillotusvahalle oma laikka ja loppuvahalle oma laikka. Tämän vuoksi hyvä olla kaksi karaa.
- Etene pieni alue kerrallaan esim. n.15cm siivuina, näin kiillotettavan alueen metallin pinta ei pääse jäähtymään alku- ja loppukiillotuksien välissä ja loppukiillotus on tehokkaampaa.
- Tehokkain kiillotustekniikka selviää kokeilemalla.
- Hiki lentää ja vituttaa, mutta jälki palkitsee.
- Katso peiliin ennen ihmisten ilmoille lähtöä, pärstäsi on aivan musta.

Lähtötilanne

Pientä testiä

Kahden tunnin hieromisen jälkeen

Toinen kylki pääosin valmis

Ei paha ollenkaan

Täyden työpäivän tunnit siihen meni per puoli, kaksi päivää, taukoineen.

Maalaushommia.

Vanhan suojapeitteen kiinnitysklipsit olivat suurin osa käyttökelvottomia ja koko peite löytyi hapertuneena ladon yläsiltä, joten porailin klipsit irti. Klipsien kohtiin jäi ilkeät koloset ja reijät, jotka hioin ja putsasin. Reijät ja kolot paikkasin kemiallisella metallilla.

Pohjatöinä en tehnyt muuta kuin että järjestelmällisesti rälläkällä ja karhunkielilaikalla hioin paskat ja epätasaisuudet ja naarmut, sekä pienen tartuntapinnan maalille.

Pari halkeamaa löytyi keulasta, tuskin mitään vakavaa

Pohjassa oli vanha myrkkymaali joka oli järkyttävässä kuosissa

Pohjan myrkkymaalin lohkeamat raaputtelin peltilastalla irti ja hioin karkealla karhunkielellä kauttaaltaan. Piti tarkasti katsoa ettei jäänyt vanhaan maaliin ns. taskuja.

Viimeisenä ennen maalausta lähes pesin maalattavat pinnat tärpätillä hiontapölystä ja tein suojateippaukset.

Tulos oli kutakuinkin tässä.

 Turkkilevyt tilasin eräältä metallipajalta mittoihin valmiiksi leikattuna

Maalina käytin Tikkurila Temacoat RM40 -kaksikomponenttista epoksimaalia.

http://www.tikkurila.fi/ammattilaiset/tuotteet/tuotteet_teolliseen_pinnoitukseen/temacoat_rm_40.15424.shtml

Katsoin värikartoista mielekkään värin ja silmään pisti ultramariinin sininen.

Kysyin eräältä maalausurakoitsijalta että saisiko hän mulle tälläistä pöntön, seuraavana päivänä heppu toi 3 litran pänikän mun työpöydälle.

Laskeskelin menekkitaulukon perusteella, että se on siinä ja siinä riittääkö tuo 3 litraa, mutta kokeillaan.

Aloitin maalaamisen pohjasta. Sekoitin noin litran verran maalia, ajattelin että katotaan mihin se riittää ja näkee vähän menekkiä.

Maalasin ensin harvan kerroksen veneen poikittaissuuntaisesti telaamalla. Litra riittikin aika pitkälle, sain samalla myös maalattua laitojen päältä ja sisäpuolelle ohuen tartuntapinnan.

Tein toisen litran annoksen. Telasin veneen pituuttaissuunnassa melkein valmiin pinnan ensin pohjaan ja sitten muihin osiin.

Sitten viimeisellä litralla tein viimeistelykierroksen.

Kelit oli optimaaliset, puolipilvinen, tyyni, n.+20 lämmintä

Hyvä että luin maalin työohjeen tarkkaan, siinä saa ihan tosissaan maalata kun se 2-komponenttimaali alkaa jäykistymään. Syke nousee jo kun näkee tumman pilven taivaalla tulevan kohti. On monta asiaa joka voi mennä perseelleen jos ei mieti tarkkaan valmiiksi mitä on tekemässä.

Noh, kaikki kuitenkin meni putkeen ja maalia jäi noin kaksi desiä, niukille meni.

Aikalailla tähän tilanteeseen 2015 kesän hommat jäi.

Tässä vaiheessa appiukko äimisteli huuli pyöreänä paattia, ja tokasi että hän kyllä kustantaa kaikki tämän projektin kulut. Ukon fiiliksessä oli havaittavissa pientä veneilykuumetta, taas vuosien tauon jälkeen. Ei alunperin uskonu että näin tosissaan olin ton homman kanssa.

Nyt kun maksajakin löytyi, niin eiku varusteita ja moottoria etsimään :) :)

Rakentelu alkaa, kevät 2015

Syksyn ja talven aikana suunnittelin pilssin laipioiden remontoimista ja lattiaa. Pari kolme kertaa kun mökillä talven aikana käytiin, niin istuin ja tuijotin paattia, poltin tupakkaa ketjussa, otin mittoja, piirtelin suunnitelmia, join kaljaa ja palelin.

Alkukesällä aloin rakentamaan pohjaa.
Ajattelin hyödyntää vanhoja pilssin laipioita. Laipiota oli 7 kpl ja ne koostui kahdesta alumiini osasta jotka oli pohjan puolelta hitsattu yhteen, vähä niinku U-muotoon.

Palkkatöissä mulla oli mitta ja suunnitelmalaput mukana. Työmaalta löytyikin sopivan leveää rst-peltikourua, joka passasi tukemaan laipioiden yläpäätä.
Osa laipioiden hitsauksista oli haljenneita. Piruuttani kokeilin motonetista saatavia teknoweld -alumiinihitsauspuikkoja. Aikamoista räpeltämistä hitsaaminen aluksi oli mutta mielestäni onnistuin kohtuullisen hyvin.

Laipiot olivat kiinni, tai ainakin osa oli kiinni veneen pohjan pituisessa V-pellissä joka oli irrallaan veneen pohjasta, itseasiassa mikään pilssin osista tai laipioista ei ollut kiinnitetty millään tavalla veneen pohjaan. joten ei ihme että pohja rämisee ja paukkuu ajaessa.
Heitin tuon V-pellin lepikkoon ja päätin liimata laipiot pohjaan kiinni laadukkaalla rakennusliimalla. Tiedä sitten oliko fiksu ratkaisu, mutta luulis olevan tukevampi jos laipiot on pohjassa kiinni.

 Ruuvasin itseporautuvilla ruuveilla rst-kourut laipioihin. Tukevoitti huomattavasti. Laipioiden vanhat paikat oli havaittavissa pohjasta, mitoitin niiden paikat, karhensin rälläkällä molemmat pinnat ja puhdistin ne bräkleenillä huolellisesti. Sää oli lämmin ja aurinkoinen joten päätin liimata laipiot kertaheitolla.

Jo seuraavana päivänä kokeilin repiä laipiota irti, tuloksetta. Sen verran stydiä liimaa oli. Päätin lisäillä sitä strategisiin paikkoihin.

Suunnittelua ja purkamista, heinä/elokuu 2014

Vene kun oli saatu pukeille, alkoi suunnittelu todenteolla. Ensimmäisenä piti miettiä veneen tuleva käyttötarkoitus.
Kriteerit:
- Itselläni tuli ensimmäisenä mieleen herätellä vanhaa kalastusharrastusta, joten ainakin heittelyä ja vetouistelua korkeintaan parilla vavalla. Fasterin laidoissa onkin sopivasti upotetut vapaputket kahdelle vavalle.
- Useimmiten kaksi matkustajaa. Eli heille hyvät penkit. Harvoin maksimissaan 4 matkustajaa jolloin puolet porukasta mahtuu keulapenkille.
- Kihlattuni kertoi että joskus ovat vesihiihtoa harrastaneet ko.veneellä. Eli vesihiihto ja renkaanveto otettava huomioon jossain vaiheessa.
- Retkeilyä ja saarihyppelyä päijänteellä ja ruotsalaisella.
- Heinolassa kaupassa käyntiä jne.. hyötykäyttöä.
Eli en halunnut spesifikoida esim. vetouisteluveneeksi, vaan ihan kaikkeen sopivaksi huvi ja hyötyveneeksi.

Sitten itse työhön.
Kaikki irtoava oli siis purettava. ja koko pulkka pestävä perusteellisesti.

 Moottorikaivossa on se hyvä puoli että perälauta on säädettävä lyhyt- ja pitkärikiselle. Uudemmissa malleissa tätä ominaisuutta ei ole.

 Pesun jälkeen.

Paskaa ja romua kertyi. Pidin kuitenkin kaikkia tallessa, koska etenkin peltiosia voi käyttää hyödyksi.

Lattiavaneri oli paikoin laho ja pilssin laipiot rämisivät ja olivat revenneet irti liitoksistaan.

Purkuhommiin meni noin päivä kun hissukseen puuhasteli ja otti asennusjuomaa siinä samalla.

Olen joskus kiillottanut yhden moottoripyörän alumiinirungon ja tuli mieleen, että kiiltävät kyljet voisi veneessä olla aika päheet. Jonkun verran kyljissä oli vaikeasti kiillotettavia naarmuja, mutta pitää se veneen ikä jossain näkyä, en antanut niiden haitata, lähtee mikä lähtee.
Ja kyllä, se kiilto aikanaan oksidoituu ja haalistuu, mutta on sekin nätimpi kuin tylsä harmaa.


Vielä kerkesin ennen kotiin lähtöä testaamaan kiillotusta. Ihan jees mielestäni.

Kiillotushommissa olen todennut toimiviksi työkaluiksi motonetin kiillotussarjan http://www.motonet.fi/fi/tuote/781460/Kiillotussetti-metallille , setissä on kolme valkoista puuvillalaikkaa, porakonekiinnityskara sekä punaisia ja valkoisia hiontavahapuikkoja. Paketti näyttää lähinnä lelulta mutta on erittäin tehokas setti. Ostin kaksi settiä kun kiillotettavaa pinta-alaa oli tiedossa suht paljon ja ihan sen toisen kiinnityskaran vuoksi. Mielestäni karaa ei myyty erikseen. Prätkää kiillottaessa tiesin entuudestaan kuinka rasittavaa on vaihdella yhden karan varassa esikiillotus ja jälkikiillotuslaikkoja vähän väliä.


Aikalailla tähän pisteeseen se 2014 elokuussa jäi. Kaikki purettu ja kiulu putsattu, talvi aikaa suunnitella.

Historiaa ja veneilykärpäsen puraisu, kevät 2014

Olimme keväällä 2014 appiukkoni mökillä halonhakkuu ja metsähommissa. Riehuimme sahojen ja kirveiden kanssa rantasaunan viereisessä metsikössä, päätimme pitää tauon ja mennä saunan terassille kaljalle.

Olin jo pari kesää ihmetellyt rantaruohikossa kesät talvet maannutta Fasterin pulpettivenettä. Ja aloin kyselemään hieman sen historiasta.

Appiukon suvulla oli jo 70-luvulta lähtien ollut käynnissä perisuomalainen kylmä sota mökkinaapurin kanssa rannan käyttöoikeudesta. Aikoinaan sai ostaa vesialueita ns. mudanottopaikaksi ja näin naapuri oli ostanut suurimman osan appiukon suvun rantaviivan vesialueesta, ihan kiusallaan koska mitään mutaa ei ole koskaan lahdenpohjukasta nostettu.

Tilanne oli eskaloitunut pahimmillaan siihen pisteeseen että naapuri partioi haulikon kanssa pihalla.

Suvulla oli kuitenkin tontti sen verran iso, että pienempi ranta oli käytettävissä hieman kauempana, jonne Faster oli alunperin hankittu.

Tuli perinnön jako ja tontti mökkeineen meni puoliksi ja appiukolle jäi tämä puoli tontista jonka rantaviiva oli naapurin "mudanottovesistöä". Eli rantaa ei voinut käyttää ilman hauleja hanurissa. Appiukko kuitenkin siirsi veneen tonttijaon jälkeen omaan rantaan ja siihen se jäi 2000-luvun alussa.

Parina viimeisenä vuotena ELY-keskus on maanomistajien kanssa ruopanneet lahdenpohjukkaa, koska lahdenpohjukka on päässyt rehevöitymään ja melkein jo soittumaan. Samalla appiukko on maisemoinut omaa rantaansa.

Siinä terassilla tämän historiikin jälkeen kysäisin että, "noh, mitäs sä tolle veneelle meinaat tehdä", vastaus oli "en mitään",

minä siihen "mä voin laittaa sen kuntoon" 

appiukko tokasi "pidä hyvänäs, kaatopaikalle mä oisin sen vieny",

"ÄLÄ JUMALAUTA!"

Aloin potkimaan ja ihmettelemään kiulua hieman tarkemmin, appiukko katsoi minua kuin hullua.

Olen ammatiltani rakennusmestari ja aikoinani tuunaillut pariakin moottoripyörää ja yhtenä harrastuksena nappisilmä-Ladan roplaaminen, joten kyllä tekniikasta jotain ymmärrän.

Ukko pyöritteli päätään ja meikäläisella alkoi ideamylly pyörimään pään sisällä.

Rannassa ei ole sähköjä joten siellä veneen remontointi olisi mennyt vaikeaksi. Vene piti siis saada roudattua jyrkän mäen päälle, pihalle jossa itse mökki ja lisärakennukset sijaitsee.

Pari viikkoa puusavotan jälkeen kysäisin appiukolta, että onnistuisiko jos paikallinen jyväjemmari joka on auttanut traktorilla häntä tukkihommissa, nostamaan tukkihiabilla ja liinoilla vene kyytiin ja roudaamaan se mäen päälle. Appiukko antoi puhelinnumeron ja käski soittamaan.

Soitin maalaisukolle aiheesta ja vastaus oli että "juu ei onnistu vielä, ranta vielä liian pehmeä traktorille, ei pysty, katsotaan kevveemmällä".

Ihmettelin äijän puheita, kun ei se rantatie nyt niin pehmeä ollut. Kerroin tästä appiukolle, hän osasi vasta tässä vaihessa sanoa että 

"Ainiin juu, meillä oli sen maalaismiehen kanssa puhetta työtunneista, lumenaurauksista ja muiden avustavien töiden kustannuksista, niin hän olisi korvauksena ottanut sen veneen, mutta sanoin että jos olisit pari viikkoa sitten kysynyt niin olisit saanut sen, meni nääs vävypojalle".

Hehehe ilmakos oli maalaisukko vähän karheena. Noh, parin kuukauden päästä vene oli roudattu mäen päälle, samaisen ukon toimesta.

Seuraavan kerran kun mökille menin, sovin ko. jyväjemmarin kanssa että teen korkeat pukit ja hän tulisi traktorilla nostamaan veneen niiden päälle. Hyvät venetelat sain vanhasta ranturista ja vene nostettiin. Vielä siinä juteltiin ja pientä vinoilua oli ilmassa, kun jyväjemmari tokas lopuksi "soittele jos hymy hyytyy veneen kanssa". Toistaiseksi ei ole tarvinnut soittaa.

 Tässä lähtötilanne kun vene tuotu rannasta, kesäkuun alku 2014

Fasterissa oli kiinni vanha 2-t 35 heppanen Evinrude joka oli kuulemma aika epävarma toimimaan ja myös makoillut kesät talvet veneen kanssa rantakaislikossa n.8 vuotta. Ajamalla se oli rantaan tullut. En alkanut käynnistelemään vaan laitoin myyntiin, meni ehkä halvalla (350€), mutta pääsipä eroon koska nelitahti oli suunnitelmissa.

Itse vene on siis Faster 440 R vuosimallia noin 1986-88. Uudemmissa on lujitemuovisisusta. Itse näen sen hyvänä asiana ettei lujitemuovisisustaa ole.

Näistä asetelmista lähdettiin.

Tervehdys

Hei, olen Hannu ja päätin alkaa kirjoittaa blogia jo pari kesää käynnissä olleesta projektistani, eli Faster alumiiniveneen remontoinnista. Hyvin vähän olen löytänyt aiheesta tietoa netistä, blogista puhumattakaan, joten luulen että aiheesta kiinnostuneita saattaisi löytyä. Tervetuloa seuraamaan projektin etenemistä.